Tässä tää nyt on. Mun blogi. Tää kuvastaa jo nyt mun elämää täysin. Tää on just tätä.
Mä oon aina haaveillu että sitten ku mä sen blogin teen, niin se on täynnä väriä, kaikkia ihania kuvia ja muuta iloista. Mut tää blogi kertoo mun elämästä. Ei mun elämässä oo mitään noista asioista. Tällä hetkellä kaikki menee päin helvettiä. Pitää vain toivoa että jotain tapahtuu ja kaikki lähtee parempaan suuntaan.
Kuka mä sit oon? Vois varmaan päätellä että oon joku itsetuhoinen, koulukiusattu ja itsemurhaa harkitseva tyttönen. Ei, sitä mä en onneks ole. Vielä.
Monet kuvailee mua aika pirteäksi ja iloiseksi tytöksi. Käyn peruskoulua loppuun, ja tähän asti kaikki on sielläkin mennyt ihan hyvin. Kavereitakin löytyy pari.
Mun elämä koostuu suurimmaksi osaksi kuitenkin niistä asioista, mistä muut ei tiedä. Ja nyt mä kerron ne kaikki täällä.
Noin vuosi sitten kaikki lähti käsistä. Mikään ei muiden silmissä muuttunut, mä olin niiden mielestä varmaan aivan sama tyttö - mut mun pään sisällä naksahti jotain tosi pahasti.
Mä aloin nähdä itseni rumana, turhana läskinä, joka ei osaa mitään eikä ole kellekkään mitään. Mä näin kuinka ihmiset valehteli mulle. Ne sanoi asioita mutta niiden katse kertoi ihan muuta. Mä käperryin omaan maailmaani ja esitin, että kaikki on ok. Iltaisin mä itkin itteni uneen ja raavin käteni verille. En mä silti itseäni itsetuhoiseksi luokittelisi, koska oikeaan viiltelyyn mä en ole koskaan sortunut.
Tänä päivänäkin musta tuntuu että kaikki menee aivan päin persettä. En mä saa otetta mistään ja kaikki tuntuu vaikealta. Mä yritän ja yritän mutten onnistu. fgskjbinwsnaoiawoen. Mä en kohta jaksa enää.
Jooh, sellainen aloitus. Ei mua haittaa jos kukaan ei tätä lue, omaksi iloksenihan mä tätä kirjoitan. Jos nyt joku tänne eksyykin niin saa kommentoida!
-gone.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti